Me ihmiset olemme mukavuudenhaluisia eläimiä. Minäkin mielelläni katselen nojatuolissa löhöten tieteisfiktiota ja syön pikkuisia kanelipuusteja koko pussin ja ryypin kauramaitoa päälle. Mikäs siinä mukavasti möllötellessä. Toisaalta paikallaan jumittaminen aiheuttaa... Noh, jumeja ja levotonta oloa. Liikkumattomuus alkaakin tuntua ikävältä. Kuinka kummassa näin, jos kuitenkin olemme niin mukavuudenhaluisia?

 

On jokseenkin ristiriitaista, että energian säästämisen ja tankkaamisen haluun ja tarpeeseen on evolutiiviset perustat, mutta niin ne löytyy liikkumiseenkin. Ehkei sanonta "kakkua ei voi sekä syödä että säästää" ole tähän aivan sopiva, mutta jotenkin toisin sen voisi muotoilla. Onko meillä siis sisäsyntyinen tarve syödä kakku ja kuluttaa se sitten liikkumalla?

 

Jos muinainen ihminen olisi vain napostellut kuivattuja viikunoita ja katsellut nuotiota päivät pääksytysten, olisi siitä johtunut a) viikunavaraston nopea hupeneminen, b) viikunavaraston täyttymättömyys, c) kuolema. Jos liikahtelu ravinnon perässä olisi ollut yhtä suivaista kuin nykyistä "zoo-human" -syndroomaa potevalla sapiensilla, olisi lajin säilyminen ollut vähintäänkin vaakalaudalla. Nälkähän heitä on ajanut, saatat sanoa. Niin toki, mutta selitäpäs minulle mistä johtuu niin sanottu juoksijan huuma? Mistä kumpuaa pitkästä juoksemisesta aiheutuva hyvänolon tunne? Okei, voin vastata omaan kysymykseeni: Siitä, että se on ollut evolutiivisesti tarpeellinen tuntemus, joka on auttanut lajia selviytymään. Pikaisella päättelyllä voisi arvailla muunkinlaisen liikunnan vaikuttavan samoin ja samoista syistä.

 

Eli siis kuntosalin juoksumatolle tamppaamaan ja 1600-luvun kirjapainokoneiden näköisten voimailulaitteiden syövereihin ähisemään? No jaa, mietitäänpäs vielä hetki ja esitetään toinen kysymys. Mistä johtuu se, että toimiston seinälle laitettu luontokuva tai viherkasvi laskee stressiä? Vastaus: Koska luonto on meillä niin verissä, että se rauhoittaa jopa noin pienellä viittauksella. Mikäli sinulla on mahdollisuus, kokeile juosta tai kävellä lenkki kaupungin keskustassa ja myöhemmin sama metsässä. Kumpi veto aiheuttaa mukavampia tuntemuksia?

 

Ja sitten ne 1600-luvun kirjapainot. Tarvitsivatko muinaiset ihmiset sellaisia pysyäkseen riittävän terveinä ja hyväkuntoisina pärjätäkseen selviytymiskilvassa? Nähtävästi eivät. Entäs muut eläimet kuin ihmiset? Miksi hamsteri viipottaa neuroottisesti häkissään olevassa juoksupyörässä? Koska hänet on laitettu luonnottomaan ympäristöön ilman mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeita. Miksi ihmiset viipottavat neuroottisesti kuntosaleilla? Raks raks.

 

Tässä kohtaa on tarpeellista sanoa, ettei kuntosalilla urheilu ole missään nimessä väärin tai haitallista. Jos pidät siitä oikeasti tai se on sinulle ainoa tai paras tapa liikkua, jatka ihmeessä! Kuntosalilla käymisestä on selviä terveyshyötyjä. Kuitenkin esitän taas yhden kysymyksen: Käyvätkö ihmiset kuntosaleilla siksi, koska se on parasta ja luonnollisinta liikuntaa, vai siksi, koska se on nykyisten sosiaalisten normien mukainen tapa urheilla?

 

On erikoista, miten ihmiset hämmästelevät sitä, kun punttaan kiviä ulkona. Jos olisin salilla punttaamassa rautatankoihin aseteltuja rautalevyjä, toiminta olisi päivänselvää. Ensin mainittu on omituista hörhöilyä tai vähintäänkin koomista äheltämistä, kun taas jäljempi on tervehenkistä reippailua. Ja taivas varjele jos kiipeilen puissa tai heilun leikkikentällä kiikun yläpalkissa tavoilla jotka eivät ole normaaleja.

 

Summataanpa tämän rönsyilevän kirjoitukseni ajatuksia hieman. Luonnollinen liikkuminen on mielestäni paras keino fyysiseen harjoitteluun. Se sisältää kaikki ne liikkumismuodot, joiden kanssa käsi kädessä ihmislaji on kehittynyt miljoonien vuosien ajan. Kaikki siinä on käytännöllistä, eikä mikään ole turhaa. Luonnollisten liikkumistaitojen harjoittelu parantaa sekä fyysisiä että psyykkisiä valmiuksia selviytyä elämän eri tilanteissa niin turvassa kuin kriisissäkin. Kyse ei ole kuitenkaan vain selviytymistilanteisiin valmistautumisesta, vaan myös kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja terveydestä. Eli samasta syystä minkä takia mitä tahansa liikuntaa harjoitetaan. Kieltämättä saat näitä terveyshyötyjä monesta muustakin lajista. Ihminen on kuitenkin sen verran monimutkainen otus, että ollakseen luonnollisten rajoitustensa mahdollistamissa rajoissa tasapainoisen kyvykäs, ei pelkkä jalkapallon peluu tai vesijuoksu riitä. Tarvitaan maassa könyämistä, pystyssä liikkumista, tasapainon hiomista, taakkojen rehaamista, hyppimistä, loikkimista ja kiipeilyä. Jos vielä saisi ujutettua johonkin väliin kamppailuharjoitteita ja vedessä liikkumista, olisi täydellinen paketti valmis.

 

Lopetan tämänkertaisen manifestin erääseen anekdoottiin.

 

Eräs varsin lihaksikas personal trainer ja kehonrakentaja, jonka edesottamuksia YouTubessa olen seuraillut, sanoi koronatilanteen asettamien rajoitusten vuoksi kotijumppaan siirtyneenä, ettei ole hyvä näissä kehonpainojutuissa. Niin että mitä? Olet kehonrakentaja ja kuntovalmentaja, mutta et osaa käyttää kehoasi luonnollisesti?

 

Sittenkin vielä vihonviimeinen huomio. Monilla ihmisillä on tapana pahoittaa mielensä jos heidän tapojaan kyseenalaistaa jollain tavalla. Sanomani ei ole se, että sinulla on paska harrastus ja minä olen oikeassa. Jos asia jäi kuitenkin kaivelemaan, laita viestiä niin keskustellaan. Vaikka kirjoittaisin kuinka pitkän tekstin tahansa, en kuitenkaan saisi kaikkia ajatuksiani kirkastettua kaikille lukijoille.

 

Toivotan liikunnan iloa, sait sen sitten mistä tahansa.