Ennen vanhaan (ainakin joissain yhteisöissä) oli röyhtäily ja piereskely jopa ruokapöydässä aivan tavallista. Ihmiskehon luonnollisia toimintoja ei häpeilty. Nykyään asenteet ovat muuttuneet niin paljon, että vessassa hanasta lorotetaan vettä ja pöntöstä soitetaan erilaisia äänimaisemia, joilla peitetään toimituksesta syntyviä ääniä. O tempora, o mores. Tämän kirjoituksen aiheena ei ole kuitenkaan piereskely, vaan se, miksi luonnollisuutta nykyään pidetään hävettävänä. Tarkemmin ottaen käsittelen aihetta liikunnan näkökulmasta.

 

Lapsille kaikenlainen liikkuminen on sallittua. Tai pikemminkin voisi sanoa sen olevan suositeltavaa. Kukaan ei paheksu lapsia tasapainoilemassa katukivillä, hyppimässä betoniporsailla, kiipeilemässä puissa ja sukkuloimassa nelinkontin milloin missäkin. Lastenhan kuuluu tehdä tuota kaikkea, koska niin he opettelevat liikkumaan kuin ihmiset. Aikuiset osaavat jo tuon kaiken, vai mitä? Meidän pitäisi pysyä lasten perässä aivan mainiosti ilman että sitä tarvitsee enää erikseen harjoitella. Vai oliko se sittenkin niin, että keho ja mieli unohtavat asiat joita ei käytä pitkään aikaan?

 

Kun lapsi kasvaa ja tulee teini-ikään, useimmat asiat lakkaavat kiinnostamasta. Murrosikäisen aivot rakentuvat uudelleen ja siinä sekamelskassa motivaatio heitetään laidan yli että molskista vaan. On sanomattakin selvää, että tässä elämäntilanteessa ei puissa kiipeily tai kaiteella nelinkontin tasapainoilu ole enää useimpien nuorten mielessä. Tällainen liikkuminen nähdään lapsellisena ja hävettävänä, ja sitä paitsi aikuisetkaan eivät sitä enää tee. Hehän osaavat jo tuon kaiken, vai mitä? Vain lahjattomat harjoittelevat, sanotaan.

 

Saatat ajatella, ettei monipuolisia, luonnollisia liikkumistaitoja pidetä yllä, koska niitä ei enää tarvita. On totta, etteivät useimmat meistä ryömi pensaiden alla kaivelemassa juuria tai kiipeile puissa hedelmiä poimien. Nykymaailman mukavuudet ovat tehneet rymyämisestä eloonjäämisen kannalta tarpeetonta. Nykymaailman mukavuudet mahdollistavat kuitenkin myös paljon muuta epäterveellistä. Voisimme syödä joka päivä masumme täyteen pullaa ja perunalastuja, mutta useimmat meistä eivät niin tee. Miksi? Koska tiedämme, että sellainen ravinto aiheuttaa meille pitkässä juoksussa terveyshaittoja. Monet eivät kuitenkaan ole sisäistäneet, että liikunta on hyvän ravinnon lailla erityisen tärkeä osa terveyttä. Ja mennäkseni liikuntaan vielä hieman syvemmälle, sanoisin monipuolisen liikunnan olevan avainasemassa kokonaisvaltaiseen terveyteen ja toimintakykyyn. Voit ajatella asiaa näin: Kaura ja omenat ovat todella terveellisiä ja niitä kannattaa syödä. Mutta jos syöt jatkuvasti pelkästään kauraa ja omenaa, jossain vaiheessa tulee ongelmia.

 

Rymyämiseen palatakseni, oletko tullut miettineeksi, miksi aikuiset eivät kehtaa liikkua kuin lapset kuunaan? Ajattelevatko ihmiset, että niitä taitoja, joita lapset leikinomaisesti harjoittelevat, ei enää tarvitse harjoitella koska olemme mestareita kaikki tyynni? Tuskin. Onko kyse vain siitä, ettei taitojen ylläpitämistä pidetä tarpeellisena? Kenties. Mutta voitko käsi sydämellä väittää, että et ole koskaan elämässäsi joutunut tilanteeseen, jossa pitäisi valjastaa jokin ammoin lapsena opittu taito käytännön tarpeeseen? Täytyy loikata lätäkön yli, tasapainoilla metrin matka liukkailla kivillä, nousta talousjakkaran päälle lautaspino käsissä tai kyykistellä pöydän alla etsimässä pudonnutta nuppineulaa. Tämän kaltaisten fyysisten valmiuksien pitäisi olla ihmisille ihan peruskauraa, eikä mitään erityistä taituruutta vaativaa ponnistelua. (Selkeät fyysiset rajoitteet, vammat ym. ovat tietenkin asia erikseen.) Eikä kyse ole vain itse taidoista, vaan myös niiden myötä epäsuorasti saavutettavasta toimintakyvyn paranemisesta. Esimerkiksi tasapainoharjoittelu kantaa aina vanhuuteen asti, jolloin kaatumisten ja murtumien riski on ilmeinen, mikäli tasapainotaito on jo nuorempana ollut kehno.

 

Nykyaikana on tapana lokeroida ja määritellä monia asioita hyvin tarkkaan. Ihmiset myös tapaavat omaksua nämä lokerot ja pitää niitä normaaleina. On kuitenkin hyvä tunnistaa normaaliuden ja tavanomaisuuden ero. On normaalia, että joillain ihmisillä on kikkara tukka tai kyömynenä. Tämä on vain biologiaa, eikä liity millään lailla kulttuuriin. Se, että monet ihmiset tekevät tarkoitusta varten rakennetuissa saleissa tarkoitusta varten rakennetuilla mekaanisilla laitteilla yksinkertaisia liikkeitä kehittääkseen fyysisiä ominaisuuksiaan, on tavanomaista nykypäivänä. Tällainen toiminta on täysin kulttuurin tuotosta eikä liity millään lailla biologiaan.

 

Luonnollinen, käytännöllinen liikkuminen juontaa juurensa nimenomaan biologiasta. Sen avulla ihmisestä on kehittynyt tällainen kuin se nyt on. Se on meille normaalia. Tai ainakin pitäisi olla. Syy siihen, miksi nykyään luonnollisesti liikkuminen on vain harvojen, asialle vihkiytyneiden yksilöiden erikoisen näköistä harrastelua, piilee nykyajan tavanomaisuuksien takana. Ihmiset eivät kehtaa, koska harva muukaan kehtaa. Liikuntaa harrastetaan kuntosalilla, urheilukentällä tai lenkkipolulla. On kunnioitettavaa, että ihmiset kehittävät kuntoaan, mutta mielestäni on hirvittävän ikävää, että useimmilla mielenkiinto rajoittuu vain fyysisen kapasiteetin kasvattamiseen, eikä aidosti toiminnallisesta kehosta ja hyödyllisistä liiketaidoista välitetä tuon taivaallista.

 

Vaikka maailma yhtäältä näyttää yhä teknistyvän ja laiskistuvan, uskon toisaalta luonnollisuuden monellakin elämän osa-alueella herättävän pikkuhiljaa enemmän ihmisten mielenkiintoa. Luomuruoka nostaa suosiotaan ja kemikaalien käyttöä vähennetään monessa paikassa. Kun ihmisten maailma ajautuu tarpeeksi kauas siitä, mikä on meille luonnollista ja terveellistä, on täyskäännös väistämätön. Ehkäpä liikuntavallankumouskin on ihan nurkan takana. Jos haluat olla etujoukoissa, ota yhteyttä ja liity rymyseuraan!