Markkinamieheksi tässä joutui. Kuinkas muutenkaan. Isommilla yrityksillä on markkinointiin omat henkilönsä, jotka ovat todennäköisesti suorittaneet alan koulutuksen. Yksityisyrittäjä hoitaa kaiken itse, eikä koulutusta ole välttämättä kuin siihen varsinaiseen alaan millä yrittää. Ja markkinointi se onkin ihan oma maailmansa.

 

Käytännöllisen liikunnan kurssin mainostaminen sosiaalisessa mediassa meni reisille. Enkä tarkoita nyt että koko kurssi koostuisi ns. jalkapäivistä, vaan että kurssille ei tullut yhtään ilmoittautumista. Harmitti, muttei yllättänyt. Tähän lopputulokseen on ehkä kolme syytä.

 

1. Mainos oli huonosti suunniteltu. Facebookin tilastoista kävi ilmi, että 58 sekuntia kestävän videon keskimääräinen katseluaika oli kahdeksan sekuntia. Siinä ajassa ei kerennyt selviämään muuta kuin että liikunnasta tässä kai on kyse. Eikä sitäkään, jos katselija ei laittanut ääniä päälle. Tästä opimme sen, että avauskuvan täytyy olla koukuttava, ja siinä on oltava tekstit mikäli videossa puhutaan. (Oli minulla siinä tekstit, mutta ne olisi pitänyt laittaa erikseen päälle, ja eiväthän ihmiset sellaista jaksa ajatella kahdeksassa sekunnissa.)

 

2. Kylmä yleisö ei lämpene helposti. Tällä tarkoitetaan sellaista kansaa, joka ei tiedä palveluistani vielä mitään. Tähän yhdistettynä se, että ihmiset eivät ylipäätään lähde kovin herkästi mukaan uusiin juttuihin, johtaa päivänselvään lopputulokseen. Täytyy myöntää etten itsekään lähde vähässä kummassa mihinkään minulle täysin uusiin kuvioihin. Minulla on omat kotkotukset ja sillä hyvä. Tästä opimme sen, että yleisön lämmittelyä tulee jatkaa pitkään. Koitanpa siis panostaa sometukseen, jolla pyrin tuomaan käytännöllistä/luonnollista liikkumista laajemman yleisön tietoisuuteen. Ja harjoittelen itse näkyvillä paikoilla MovNat-paita päällä ja toivon jonkun tulevan kyselemään että mitä nyt taas. (On tullutkin, joskus.)

 

3. Aikataulu oli kenties liian tiukka. Videon julkaisusta kurssin suunniteltuun aloitukseen oli puolisentoista viikkoa. Se on melko lyhyt aika nykyajan hektisessä yhteiskunnassa, jossa monilla on kalenterit täynnä omia ja kavereiden kotkotuksia useammaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tunnistin tämän riskin jo mainosta maailmalle tyrkkiessä, mutta halusin silti koittaa aloittaa kurssin pian, ettei sen vetely mene hyvin pitkälle kylmään ja märkään syksyyn. Tästä opimme sen, että varoaikaa pitää olla useampi viikko tai jopa kuukausisotalla.

 

Ei silti turha viikko tämäkään. Aika meni kaikenlaista ei-tuottavaa tehdessä. Tarvikkeiden etsimistä ja tilaamista verkosta, potentiaalisten asiakkaiden etsimistä ja heille kirjoittelua, mainosten väsäystä ja muuta puuhastelua. Nyt kun ei töitä vielä ole, on myös hyvää aikaa opiskella lisää. Pari oivaa tutkimusta konservoinnin alalta tulikin lukaistua ja niistä innostuttua. Varsinaisen ammattialan lisäksi täytyy näköjään perehtyä lisää myös markkinointiin. Olisipa koulussa ollut aiheesta jokin valinnainen kurssi, ja olisipa sen tajunnut suorittaa. Nyt minun on vatsahappojen maku suussa sukellettava kapitalistisen järjestelmän rattaisiin ja imailtava mainosalan kepulikonstit kylmin huulin.